Nuorten urheiluharrastus on kallista puuhaa

17.02.2014 09:42 Jarmo Saarela

Viime vuosina on kiihtyvään tahtiin säännöllisen epäsäännöllisesti uutisoitu, että lasten ja nuorten urheiluharrastusten kustannukset ovat liian korkeat. Arvelen, että likipitäen jokaisen tuttavapiiristä löytyy perheitä, jotka joutuvat epäämään lapsiltaan jonkun tietyn urheilulajin harrastamisen sen vuoksi, että perheellä ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa kalliita varuste-, halli-, sali- tai muita vastaavia maksuja. Ymmärrän hyvin, että lasten ja nuorten kaikkia toiveita ja haluja ei voi eikä tulekaan täyttää. Kyse ei ole tästä vaan siitä, että kohtimmiten keskivertoperheen muksujenkin pitää lyödä hanskat ja hokkarit naulaan, koska perheen talous ei kestä alati kohoavia harrastusmaksuja.

Jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus, tennis jne. mainitaan usein, kun puhutaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kalleuteen liittyvistä kysymyksistä. Vanhempien kanssa asioista keskusteltuani on ilmennyt, että kuukausimaksu saattaa olla jopa 500 €! Tämän lisäksi omasta kukkarosta pitää hoitaa varusteet, joihin saattaa kulua kauden aikana useampi tuhatlappunen. Lyhyellä matikalla päästään jopa 10.000 euron kustannuksiin vuositasolla, ja nyt puhutaan nettorahasta. Jotta kykenet maksamaan vuodessa noin 10.000 euron kustannukset, pitää sinun tienata vähintään 13.000 -15.000 €.

Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu niissä perheissä, joissa on useampia eri lajeihin innostuneita lapsia tai nuoria. Ihan oma lukunsa ovat yksinhuoltajat, joiden lapset oletettavasti olisivat aivan yhtä kiinnostuneita tai innostuneita pelaamaan tennistä, jääkiekkoa tai harrastamaan taitoluistelua jne. Valitettavan monen kohdalla tilanne on käytännössä täyttä utopiaa tai kaukaista haaveilua.

Yleisesti ollaan liikuttavan yhtä mieltä siitä, että urheilun ja liikunnan harrastaminen on lapsille ja nuorille erittäin tärkeää. Kaikki lapset ja nuoret eivät kuitenkaan ole innostuneita urheilusta ja siihen liittyvästä kilpailusta, mutta niille, jotka tuntevat luontaista vetoa liikunnan pariin, tulisi luoda realistiset mahdollisuudet harrastaa haluamaansa lajia (sama oikeus tulisi turvata myös muiden alojen harrastamiseen – tässä yhteydessä en kuitenkaan puutu muuhun kuin urheiluun).

Mistä varat kohonneisiin kustannuksiin?

Suomen kuntien taloudellinen tilanne lienee kaikkien vähänkin päivittäistä uutisointia seuraavien tiedossa. Ei ole realistista odottaa, että apu tulisi kuntien tai valtion taholta. Sen verran voi kuitenkin laittaa painetta kotikunnan kontolle, että ainakaan harjoituspaikkavuokrat eivät jatkossa saa kallistua, pikemminkin pitäisi tehdä negatiivinen inflaatiotarkistus (suomeksi hintojen alennus). Vanhempien venymiskyky alkaa olla äärirajoilla, ellei jo ole ylittynytkin. Kausimaksut ja erilaisiin talkoisiin ja varainkeräystapahtumiin osallistuminen on jo lakipisteessä!

Pyydetään verottaja apuun!

Kautta aikain on verojen avulla pyritty kattamaan yhteisiä menoja. Progression (asteittain kasvava vero) avulla taakkaa on pyritty jakamaan oikeudenmukaisesti, sillä progressiivista verotusta puolustetaan sen tulonjakoa tasaavan ominaisuutensa vuoksi. Nykyinen verotusjärjestelmä antaa oikeuden tehdä tulosta erilaisia vähennyksiä. Ensi vuonna pidetään taas eduskuntavaalit – heitän pallon nykyisille ja tuleville kansanedustajille: Kuka rohkenee ottaa vaalilupaustensa joukkoon tavoitteen, jonka mukaan lasten ja nuorten harrastustoimintaan käytettävät menot olisivat verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia. En ole verotuksen asiantuntija, mutta uusi järjestelmä voitaisiin ”toteuttaa” vaikkapa mukailemalla nykyisin voimassa olevaa kotitalousvähennystä. Idea on siis vapaasti käytettävissä. Ei tällä koko ongelmaa ratkaista, mutta olisi ainakin jonkin sortin apu ja helpotus.

Osallistu keskusteluun:

Ainoastaan rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida artikkeleita.

Kommentit:

  • Ei vielä kommentteja.