Doping - joukkueurheilijoiden syyllistäminen

27.02.2014 09:33 Jarmo Saarela

Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen Nicklas Bäckström jäi Sotshin olympialaisissa kiinni dopingin käytöstä. Käryn seurauksena on taas nostettu tikun nokkaan kaikki joukkueurheilijat ja erityisesti jääkiekkoilijat.

Jääkiekko on Suomen suosituin ja myös seuratuin urheilumuoto. Näin ollen on varsin luonnollista, että monilla (Olympialaisten pronssipeliä Suomi - USA seurasi TV:stä parhaimmillaan noin 2,3 miljoonaa katsojaa + lisäksi radion ääressä ja netissä olijat, kokonaisuutena päädytään puoleen Suomen väkiluvusta) on myös jääkiekkoilijoita koskevaan doping-kysymykseen sanansa sanottavana.

Onneksi meillä on sanan- ja mielipiteenvapaus. Ihmetystä herättää kuitenkin se, kuinka löyhillä perusteilla leimataan joukkueurheilijat dopingin käyttäjiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Ylen Aamu TV (26.2.2014), jossa urheiluoikeuden professori Olli Norros ja urheilulääkäri Tapio Kallio heittävät epäilyksen viitan joukkuelajien urheilijoiden suuntaan.

Norroksen mukaan dopingin käyttö voi olla joukkuelajeissa paljon laajempaa kuin kuvitellaan. Kallion mielestä ei testata kunnolla, ei tule riittävästi käryjä, jotta voitaisiin sanoa, onko ongelmaa vai ei.

Itse en ole dopingin asiantuntija, joten joudun tyytymään ja luottamaan ADT:n (Suomen Antidopingtoimikunta) toimintaan. Keräsin ADT:n sivuilta viimeisen kymmenen (2003-2012) vuoden tilastot. Jääkiekkoilijoille tehtiin ko. aikana Suomessa yhteensä 1.781 eli keskimäärin noin 180 testiä vuodessa – lopputulos nolla rikkomusta! Vuosittain jääkiekko on yleisurheilijoiden ja maastohiihdon kanssa testatuin lajiryhmä.

Jos ja kun meillä on yleisesti hyväksytty, korkealaatuista, kattavaa ja suunnitelmallista toimintaa harjoittava yksikkö eli ADT, niin kaiketi meidän tulisi myös luottaa siihen, vai onko oikeutetumpaa luottaa milloin kenenkin fiiliksiin ja mutu-tuntumaan.

Näyttää olevan trendikästä mainita, että kiinni jääneiden joukkueurheilijoiden joukko on vain jäävuoren huippu – lystikästä sanahelinää, mutta tämänkaltaisten lausuntojen tueksi pitäisi saada konkreettista, faktoihin perustuvaa näyttöä.

Niin sinisilmäinen minäkään en ole, ettenkö oivaltaisi, että vilpillisiä keinoja myös käytetään – ketään tai mitään ryhmää ei kuitenkaan tule tuomita vain luulojen ja senhetkisten fiilisten perusteella. Jos joku jää kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä, niin säälimättä säännösten mukaiset sanktiot kaikille asianosaisille!

Joukkuelajien doping-keskustelut kääntyvät usein syystä tai toisesta vain jääkiekon suuntaan.  ADT:n tilastoja silmäillessäni voi helposti todeta, että suomalaisia joukkuelajien pelaajia testataan todella paljon. Tästä huolimatta testaajat näyttävät vetävän vesiperän niin jääkiekon, jalkapallon, koripallon kuin myös pesäpallon suhteen. Jos en väärin tilastoja lukenut, niin viimeisen kymmenen vuoden aikana koripallossa on ilmennyt yksi anabolisten aineiden käyttö ja pari ”hasis-tapausta”, jalkapallon kohdalta löytyi yksi ”hashis-tapaus”. Yksikin rikkomus on liikaa, mutta kokonaisuus huomioiden edellä mainitut rikkomukset ovat niin harvinaisia, että niiden ansiosta ei saa eikä voi syyllistää koko joukkueurheilua.

Joukkuelajien lisäksi pyritään usein leimaamaan myös erityisesti yleisurheilijoita. Nykyään ADT testaa suomalaisia yleisurheilijoita reilusti yli 200 kertaa vuodessa, viimeisen kymmenen vuoden aikana ilmeni kolme rikkomusta.

Lukemien valossa olisi syytä lopettaa turha panettelu. Jos testausjärjestelmä ei ole riittävä, niin laitettakoon se ajan tasalle. Ja kuten jo aiemmin totesin, niin vilpillisten keinojen käyttäjille säälimättä säännösten mukaiset rangaistukset.

 

Jääkiekkoilijoiden ja myös muiden urheilijoiden edunvalvoja,
Jarmo Saarela

 

Suomen Jääkiekkoilijat ry 
Toiminnanjohtaja

                

Suomen Huippu-urheilijoiden Unioni ry
Puheenjohtaja

 

Osallistu keskusteluun:

Ainoastaan rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida artikkeleita.

Kommentit:

  • Ei vielä kommentteja.