Anni Keisala valmistautuu kohti olympialaisia

Ajankohtainen | 27.01.2026

Lohjalta kotoisin oleva Anni Keisala kasvoi maalivahdiksi, joka jo nuorena katseli televisiosta Noora Rädyn torjuntoja olympialaisissa. Lapsuuden unelmalle oli selkeä suunta, mutta polku unelmaa kohti ei ollut suoraviivainen. Keisalan lahjakkuus kantoi pitkälle, mutta teini-iässä edessä oli karu havahtuminen: pelkillä lahjoilla ei pääse huipulle. 

Kun Keisala päätti ryhtyä ottamaan urheilijan arkea tosissaan, muutos näkyi nopeasti. Rutiinit tiivistyivät ja asenne ammattimaisuutta kohtaan terävöityi. Tämä kantoi hänet maailman huipputasolle: vuonna 2021 hän torjui Suomen MM-pronssille ja hänet valittiin koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Seuraavana vuonna koitti uusi merkkipaalu, kun Keisala pelasi kaikki ottelut Pekingin olympialaisissa 2022, auttaen Naisleijonat jälleen pronssiin. Ura vei myös ulkomaille: Ruotsin HV71-kaudet kasvattivat häntä entisestään, kunnes tie johti takaisin Suomeen ja Hämeenlinnaan, jossa hän elää nykyään tasapainoista arkea puolisonsa ja koiransa kanssa.

Naisjääkiekkoilijan arki Suomessa ei todellakaan ole mitään loistoa, se sisältää paljon työtä, epävarmuutta ja kompromisseja. Naiskiekkoilijoiden taloudellinen turva on haurasta, ja moni pelaaja tasapainoilee työn, harjoittelun ja palautumisen välillä. Keisalan kohdalla tämä tarkoittaa ajoittaisia keikkatöitä päiväkodissa, tarkkaa ajankäyttöä ja taitoa sovittaa yhteen ammattiurheilijan arki ja arjen realiteetit.

Millä fiiliksillä ensi viikolla alkavia olympialaisia kohti?

- Hyvillä fiiliksillä, pelit ovat kulkeneet hyvin ja olen tosi innoissani. Pääsen kilpailemaan leijonapaidassa pelipaikasta ja tavoittelemaan menestystä olympialaisissa. Onhan nämä urheilijalle ainutlaatuisia ja hienoja kokemuksia. Nämä ovat minulle nyt toiset olympialaiset ja Pekingissä 2022 kisat olivat koronan takia erikoiset ja paljon rajatummat. Nyt lähes koko perheeni on tulossa Milanoon katsomaan pelejä. Kamppailu pelaavan maalivahdin paikasta on kovaa, sillä Sanni ja Emilia ovat pelanneet myös hyvin.

Mitä kaikkea arkeesi kuuluu tällä hetkellä?

- Tällä hetkellä arki Hämeenlinnassa vaimon ja koiran kanssa sujuu hyvin, ja pystyn elämään niin ammattimaisesti kuin Suomessa on mahdollista. Ainoa säännöllinen tulonlähteeni on urheilija-apuraha, enkä tiedä milloin seuraavista apurahoista päätetään. Päätökset ovat tulleet yleensä kesällä, mutta voi olla että nyt tulee jotain muutoksia, koska kesälajien apurahoissa tapahtui jo niin iso muutos. Keskityn niihin asioihin, joihin itse pystyn vaikuttamaan. Teen nyt 1–3 kertaa viikossa sijaisuuksia päiväkodissa vuokrafirman kautta. Aamuisin tulee viestiä mahdollisista sijjaisuudesta, ja voin itse päättää otanko keikan vastaan. Vaimoni on ottanut tällä hetkellä perheen arjesta isompaa taloudellista vastuuta, mikä mahdollistaa minun keskittymisen urheilu-uraani. 

Oletko joutunut tekemään taloudellisesti kompromisseja jääkiekon takia?

- Ehdottomasti. Sijaisuuksien tekeminen on yksi kompromissi, jota olen joutunut tekemään, toki olen koulutukseltani sosionomi ja varhaiskasvatuksen opettaja. Päivässä on kuitenkin vain rajallinen määrä tunteja, niin täytyy tarkkaan suunnitella omaa arkea. Onneksi uran aikana on kertynyt myös jonkin verran säästöjä, joita käytän siihen, että voin nyt elää mahdollisimman ammattimaisesti sekä huolehtia kropasta ja palautumisesta. Fatka on se, että jos en olisi saanut viimeksi urheilija-apurahaa, tuskin pelaisin tällä hetkellä Suomessa. Haluan omalta osaltani nostaa kotimaan Auroraliigan arvostusta, mutta jos täällä ei pysty elämään ammattimaista urheilija-arkea ja apurahoja ei enää myönnetä, niin luulen, että moni pelaaja lähtee muualle tai saattaa jopa lopettaa.

Millainen on pelaajayhdistyksen rooli mielestäsi naisjääkiekossa?

- SJRY on ollut naisjääkiekossa mukana vasta varmaan noin 3–4 vuotta, mutta on jo nyt erittäin tärkeä toimija. Pelaajayhdistys auttoi Tanskan MM-kisojen sopimusneuvotteluissa ja ovat olleet mukana Auroraliigan lisenssiasioissa tuomassa pelaajien ääntä esiin. Pidän Karo Rantamäen tekemää seurakierrosta erittäin tärkeänä juurikin pelaajien äänen kuulemiseksi. Karolla on varmasti erittäin hyvä kokonaisnäkemys suomalaisen naisjääkiekon tilasta. Karon kanssa pitää toki varata vähintään puolisen tuntia myös pukukoppitapaamisen jälkeen, että molemmat kerkeävät kertoa omat kuulumiset.

Vinkkisi nuorille pelaajille?

- Kannattaa hoitaa opinnot mahdollisimman hyvin loppuun ja kannattaa aina olla plan B oman uran varalle, sillä jääkiekkoilijana ei koskaan tiedä, mitä kaukalossa voi tapahtua. Pitkäjänteisesti kannattaa miettiä omaa tulevaisuutta, suunnitella itselle tavoitteita ja määrätietoisesti edetä niitä kohti.  

Onko sinulla jotain erikoista rutiinia omassa arjessa tai pelipäivinä?

- Jos aikataulut antavat myöten, niin pelipäivän Fortnite-pelit kavereiden kanssa toimii aina. Peleissä mulla on aina Pokémon-sukat – koska hei, gotta catch ’em all. Tykkään muutenkin värikkäistä Happy Socks -sukista ja ennen käytin aina donitsi-sukkia, mutta ne menivät harmillisesti rikki. Nyt Pokémon-sukilla peli on kuitenkin kulkenut ja kiekot ovat tarttuneet.

Keisala on esimerkki pelaajasta, joka jatkaa painamista eteenpäin – ei vain oman uransa, vaan koko suomalaisen naisjääkiekon arvostuksen puolesta. Hän haluaa näyttää, että ammattimaiselle arjelle on tilausta ja että intohimo kantaa pitkälle, kun sitä edesauttaa oikeanlainen rakenteellinen tuki.