Näillä taidoilla pärjää myös kaukalon ulkopuolella – Tutkimus entisten jääkiekkoilijoiden urasiirtymistä

Ajankohtainen | 08.04.2026

Emilia Hakalan kasvatustieteen kandidaatintutkielma tarkastelee entisten ammattijääkiekkoilijoiden kokemuksia peliuran aikana kehittyneistä siirrettävistä taidoista ja niiden merkitystä urasiirtymässä. Tampereen yliopistossa keväällä valmistunut tutkimus tuo esiin, miten huippu-urheilussa syntynyt osaaminen voi muodostua merkittäväksi voimavaraksi myös kaukalon ulkopuolella, mutta toisaalta samalla tutkimus paljastaa, kuinka haastavaa urheilijoille on tunnistaa ja sanoittaa omaa osaamistaan uudessa kontekstissa.

Ajatus tutkimusaiheesta syntyi Hakalan omasta elämänpiiristä.
– Olen istunut jääkiekkohalleilla ihan pienestä pitäen. Lähipiirissäni olevan henkilön ammattilaisura päättyi, ja näin läheltä, millaisia haasteita urasiirtymä voi tuoda, mutta myös millaisia monipuolisia taitoja urheilu antaa työelämään, Hakala kertoo.

Kun aiempaa tutkimusta urasiirtymistä ja siirrettävistä taidoista oli vain vähän, aiheen tutkiminen tuntui Hakalasta ajankohtaiselta ja tarpeelliselta.

Urheilu opettaa itsensä johtamista ja vuorovaikutustaitoja

Tutkimuksen keskeinen havainto on, että ammattiurheilu kehittää erityisesti itsensä johtamisen taitoja. Pelaajat kuvasivat oppineensa hallitsemaan arkeaan, sitoutumaan tavoitteisiin, toimimaan paineen alla ja arvioimaan omaa toimintaansa kriittisesti. Näiden rinnalla vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot nousivat keskeiseen rooliin.

– Minullekin oli osittain yllättävää, kuinka vahvasti esiin nousivat oppimiskyky, sinnikkyys ja resilienssi. Monille pelaajille oli silmiä avaavaa huomata, että urheilu-uran aikana opitut taidot linkittyvät suoraan muuhun työelämään, Hakala kertoo.

Jääkiekon joukkuelajiluonne korostaa yhteistyön merkitystä. Pelaajat kuvasivat palautteen antamisen ja vastaanottamisen, selkeät roolit ja tiimipelaamisen taitoina, jotka siirtyvät luontevasti myös muihin työyhteisöihin.

Taidot eivät siirry automaattisesti – sanoittaminen vaatii työtä

Vaikka pelaajilla on vahva osaamispohja erilaisiin työelämätaitoihin, tutkimus osoittaa, ettei taitojen hyödyntäminen tapahdu automaattisesti. Osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen koettiin monin paikoin vaikeaksi.

– Pelaajat kuvasivat pelaajauraa omaksi kuplakseen. Ulkopuoliselle maailmalle ei juuri jää aikaa, eikä tulevaisuutta välttämättä tajua reflektoida uran aikana, Hakala kuvaa.

Monille oivallus omista siirrettävistä taidoista syntyi vasta uran päätyttyä ja  osalle vasta tutkimushaastattelun aikana. Tutkimus nostaa esiin tarpeen konkreettiselle tuelle: mitä tarkoittaa työelämässä esimerkiksi sosiaalisuus, pelisilmä tai tiimityö, kun ne irrotetaan urheilukontekstista. Miten pelaaja voi hyödyntää hyvää pelisilmää kaukalon ulkopuolella?

Urasiirtymä ei ole uusi alku nollasta

Kaikki tutkimukseen osallistuneet pelaajat olivat siirtyneet uudelle uralle suhteellisen onnistuneesti. He olivat lopettaneet ammattilaisuransa viimeisen viiden vuoden aikana ja olivat haastatteluhetkellä työelämässä.

– On tärkeää ymmärtää, ettei urheilijan elämässä ole kahta täysin erillistä uraa. Ura ikään kuin jatkuu kaukalon ulkopuolella, eikä pelaajan tarvitse aloittaa nollasta, Hakala painottaa.

Pelaajayhdistyksillä keskeinen rooli

Tutkimuksen perusteella pelaajayhdistyksillä on merkittävä mahdollisuus tukea urasiirtymiä entistä systemaattisemmin. SJRY on luonut pari vuotta sitten sivuilleen pelaajia varten urasiirtymäpaketin, jossa on vinkkejä sekä tehtäviä liittyen urasiirtymiin, loukkaantumisiin, kaksoisuraan ja peliuran lopettamiseen. Hakala peräänkuuluttaa lisää konkreettisia työkaluja siirrettävien taitojen tunnistamiseen ja sanoittamiseen.

– Pelaajat oppivat tekemällä. Siksi tarvittaisiin selkeitä malleja tai kaavioita, joiden avulla omaa osaamista voi jäsentää. Hyviä esimerkkejä löytyy jo esim. SJRY:n tekemät urasiirtymäsivut ja Olympiakomitean nuorille urheilijoille tekemä malli, Hakala sanoo.

Katse tulevaan

Hakala toivoo tutkimuksensa herättävän urheilujärjestöissä ja päätöksenteossa laajempaa keskustelua urasiirtymistä.
– Isoissa lajeissa, kuten jääkiekossa ja jalkapallossa, voitaisiin ottaa systemaattisempi ote siirtymävaiheisiin. Seurat ja pelaajayhdistykset voisivat tehdä tässä enemmän yhteistyötä.

Tutkimus on Hakalan mukaan vasta pintaraapaisu aiheeseen. Tulevaisuudessa häntä kiinnostaisivat muun muassa laajempi otanta, sukupuolinäkökulma, yksilö- ja joukkuelajien erot sekä työnantajien kokemukset urheilijataustaisista työntekijöistä.

– Urheilijoissa on valtava hyödyntämätön potentiaali. Tärkeintä on, että jokainen pelaaja pääsee siirtymävaiheen yli ja tunnistaa omat hienot taitonsa.